Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK


RITVA ON POISSA

 

 

 Apu lehti elokuussa 1971:

 "Kangasalan kirkossa vihittiin heinäkuun viimeisenä päivänä
 Ritva Helena Lehto, 
 Miss Suomi vuodelta 1967 ja oululainen lääketieteen opiskelija Aarne Oikarinen. 
 Häät pidettiin Ritvan kotona, sitten nuoret matkustivat Ouluun perustamaan kotiaan.
 Yhdeksäntenä päivänä häiden jälkeen tuli uskomattoman tuntuinen suruviesti,
 Ritva oli kuollut.
 Lyhyt onni on ohi. Nuori aviomies on yksin, suru Ritva Lehdon kotona lohduton.

 Elämä Lehdon talossa ja kauppapuutarhassa Kangasalla tuntuu pysähtyneen 
 siihen kauheaan hetkeen elokuun yhdeksäntenä päivänä, kun tieto Ritvan 
 kuolemasta tuli. Vanhempien suru on lohduton.
 He toivovat hartaasti, että kaikki ne ihmiset, jotka pitivät missiajan jälkeen
 Ritvan yksityiselämääkin tavallaan kaikille kuuluvana, antaisivat heidän ja
 Ritvan aviomiehen toipua rauhassa surustaan. Menetyksestä, jonka suuruutta on
 mahdoton kenellekään kertoa.

 - Ritva oli aina niin kultainen,hän ei halunnut kenellekään pahaa.
 Me toivomme, että hän saisi levätä rauhassa, sanoi Ritvan äiti,
 kun hän puhelimessa kertoi tyttärensä viimeisistä vaiheista.

 Kun suruviesti tuli, Lehdon talossa elettiin vielä juhlatunnelmissa.
 Ritvan perheen nuorimman tyttären häät oli pidetty kotona toista viikkoa 
 aikaisemmin, pieni joukko sukulaisia ja läheisimpiä ystäviä oli kokoontunut
 sinne kirkossa tapahtuneen vihkimisen jälkeen.
 Ne olivat olleet kauniit ja onnelliset kesähäät. 
 Morsian oli kaunis kuin kukka tietenkin. Morsiuskimpussaan hänellä oli suuria
 keltaisia ruusuja ja pienempiä valkoisia ruusuja. Muualta hankittuja tosin,
 sillä puutarhuri-isä on erikoistunut vihanneksiin.

 Sulhanen matkusti Ouluun heti häiden jälkeen. Ritva jäi vielä kotiin pesemään 
 mattoja ja pakkaamaan tavaroita. Muutaman päivän kuluttua hänkin lähti.
 Äiti kertoo kuinka Ritva nousi pihalla autoon liikutuksen ja onnen kyyneleet 
 silmissään.

 -Näkemiin äiti, hän huusi ja huiskutti portailla seisovalle äidilleen.
 Ei hän uskaltanut tulla lähemmäksi eikä näyttää omaa liikutustaan, tiesi kuinka  minä tulisin häntä ikävöimään.
 Ne olivat Ritvan viimeiset sanat minulle, äiti kertoo.

 Emäntä Lehto jäi odottelemaan iloisia uutisia tyttäreltään.
 Ritvan tavarat oli lähetetty etukäteen Ouluun, mutta ne eivät ehtineet perille, ennenkuin
 suru-uutinen tuli.
 Ritva oli kuollut. Kuollut juuri silloin kun kaikki tuntui olevan niin hyvin, kun
 hän itse oli niin toivorikas ja onnellinen. Sitä hän todella oli kotoa lähtiessään.
 

 Ritva oli ollut opiskelemassa sairaanhoitajaksi Turussa.
 Keväällä häntä vaivasivat vaikeat migreenikohtaukset, joista hän oli
 kärsinyt jo muutaman vuoden ajan, niin hän päätti keskeyttää
 opiskelunsa toistaiseksi. 
 -Ritva rakasti niin kesää ja kukkasia pihalla ja puutarhassa, hän nautti aina
 kaikesta kauniista, kertoo äiti.
 Yksityiselämänsä Ritva halusi aina pitää omanaan. Äiti sanoo tämän johtuneen 
 siitä, ettei Ritva koskaan viihtynyt julkisuudessa,vapaa-aikansakin hän vietti 
 mieluimmin kotona Kangasalla, viikonloppuina hän ilmestyi sinne saunomaan
 aina kun oli mahdollista. Hän oli myös hyvin kiitollinen siitä ettei hänen tuleva
 ammattinsa sairaanhoitajana kaivannut minkäänlaista julkisuutta tai missin
 mainetta, pikemminkin päinvastoin. Hän sai siis aivan rauhassa vetäytyä
 syrjään missivuoden päätyttyä.

 Ritva oli herkkä tyttö, joka otti kaiken missin asemaan liittyvän negatiivisen
 julkisuuden hyvin raskaasti. Haastattelussa muutamia kuukausia missikilpailun
 jälkeen hän kertoi kuinka hän pahoittaa mielensä kaikista nimettömistä
 arvostelu-ja parjauskirjeistä ja kuinka päinvastaiset kirjeet tekevät hänet
 onnelliseksi.
 Ritva kävi koulua Kangasalla, jossa perheellä oli jo silloin kauppapuutarha.
 Kesät hän kyykki kasvilavoja kitkemässä samalla tavalla kuin vanhempi sisar
 ja nuorempi velikin. Ylioppilaaksi tultuaan Ritva lähti lukemaan suomea ja
 kirjallisuutta Tampereen yliopistoon.
 Eräässä missivuoden haastattelussa hän kertoi haaveestaan, kuinka hän on
 opettajana jossakin pienen paikkakunnan koulussa ja kirjoittaa siinä sivussa 
 kirjallisuusarvosteluja pikkulehtiin. Tätä haavettaan hän ei kuitenkaan toteuttanut. 
 Missivuoden jälkeen hän vaihtoi alaa ja siirtyi Turkuun opiskelemaan
 sairaanhoitajaksi. Siellä hän tapasi aviomiehensä joka opiskeli siinä vaiheessa
 myös Turussa.

 He seurustelivat puolitoista vuotta.

 Pikkuveli Heikki ilmoitti Ritvan missikilpailuun ja tämä lähti siinä toivossa,
 että saisi työtä ja voisi rahoittaa opiskelunsa. Voitto oli Ritvalle yllätys.
 Hän oli käynyt mannekiinikoulun jo aikaisemmin Tampereella.
 Missivuotensa matkoja ja tehtäviä hän piti työvelvollisuuksina, ikävöi
 matkoilta kotiin ja kieltäytyi siellä tehdyistä työtarjouksista.
 Hän ei tuntenut koskaan oloaan kotoisaksi kaupallisuuden ja julkisuuden
 keskellä.

 Ritva ei luonut pilvilinnaa. Hän tiesi kauneuden olevan katoavaista eikä laskenut
 sen varaan tulevaisuuttaan . Ritva vaistosi maailman vihamielisyyden,
 tämän elämä ei ollut helppoa,vaikka aviomies oli koettanut parhaansa mukaan
 tukea häntä.

 Ritva Lehdon luonnetta kuvaa ehkä parhaiten eräs missivuoden
 haastattelulausunto:
 - Kaikkialla himoitaan rahaa ja jokaista hyväuskoista ja lapsenmielistä pyritään
 jymäyttämään.
 Minä olin tähän tullessani vain sellainen paljasjalkainen koulutyttö isäni
 kaalimaalta. Istutin ja perkasin siellä kaiket kesät ja kadehdin niitä jotka
 saavat vain harrastaa vesihiihtoa.
 En ymmärtänyt, että kaalimaan ulkopuolella tarvitaan turvaksi raudankova
 manageri.

 
 Markku Erkkilä: Ritvan äiti kertoi minulle -80 luvulla, kuinka Ritva oli usein todennut, että hän
 haluaisi pois tästä maailmasta.
 Ritvan äiti ja omaiset yrittivät kertoa, että elämä on kaikesta huolimatta 
 arvokas lahja.
 Lopulta, kuitenkin, Ritva halusi pois ja hän teki päätöksen, jota muiden oli
 vaikea ymmärtää.

 Vain lähiomaiset tiesivät, että Ritvan elämä oli kuin kynttilä tuulessa.

 

 

©2017 RITVA ON POISSA | RITVA LEHTO IN MEMORIAM - suntuubi.com