|
"Kangasalan kirkossa vihittiin heinäkuun viimeisenä päivänä Ritva Helena Lehto,Miss Suomi vuodelta 1967 ja oululainen lääketieteen opiskelija Aarne Oikarinen. Häät pidettiin Ritvan kotona, sitten nuoret matkustivat Ouluun perustamaan kotiaan.
Yhdeksäntenä päivänä häiden jälkeen tuli uskomattoman tuntuinen suruviesti,
Ritva oli kuollut.
Lyhyt onni on ohi. Nuori aviomies on yksin,suru Ritva Lehdon kotona lohduton"
Elämä Lehdon talossa ja kauppapuutarhassa Kangasalla tuntuu pysähtyneen siihen kauheaan hetkeen elokuun yhdeksäntenä päivänä, kun tieto Ritvan kuolemasta tuli. Vanhempien suru on lohduton.
He toivovat hartaasti, että kaikki ne ihmiset, jotka pitivät missiajan jälkeen Ritvan yksityiselämääkin tavallaan kaikille kuuluvana, antaisivat heidän ja Ritvan aviomiehen toipua rauhassa surustaan. Menetyksestä,jonka suuruutta on mahdoton kenellekään kertoa.
Ritva oli aina niin kultainen,hän ei halunnut kenellekään pahaa. Me toivomme,että hän saisi levätä rauhassa,sanoi Ritvan äiti,kun hän puhelimessa kertoi tyttärensä viimeisistä vaiheista.
Kun suruviesti tuli,Lehdon talossa elettiin vielä juhlatunnelmissa.
Ritvan perheen nuorimman tyttären häät oli pidetty kotona toista viikkoa aikaisemmin,pieni joukko sukulaisia ja läheisimpiä ystäviä oli kokoontunut sinne kirkossa tapahtuneen vihkimisen jälkeen.
Ne olivat olleet kauniit ja onnelliset kesähäät.
Juhlaväki viihtyi Ritvan rakastamalla kotipihalla, hän oli itse kitkenyt ja haravoinut sen juhlakuntoon edellisinä viikkoina.
Morsian oli kaunis kuin kukka tietenkin. Morsiuskimpussaan hänellä oli suuria keltaisia ruusuja ja pienempiä valkoisia ruusuja. Muualta hankittuja tosin, sillä puutarhuri-isä on erikoistunut vihanneksiin.
Sulhanen matkusti Ouluun heti häiden jälkeen.Ritva jäi vielä kotiin pesemään mattoja ja pakkaamaan tavaroita. Muutaman päivän kuluttua hänkin lähti.
Äiti kertoo kuinka Ritva nousi pihalla autoon liikutuksen ja onnen kyyneleet silmissään.
-Näkemiin äiti, hän huusi ja huiskutti portailla seisovalle äidilleen. Ei hän uskaltanut tulla lähemmäksi eikä näyttää omaa liikutustaan,tiesi kuinka minä tulisin häntä ikävöimään. Ne olivat Ritvan viimeiset sanat minulle, äiti kertoo.
Emäntä Lehto jäi odottelemaan iloisia uutisia tyttäreltään. Ritvan tavarat oli lähetetty etukäteen Ouluun, mutta ne eivät ehtineet perille, ennenkuin suru-uutinen tuli.
Ritva oli kuollut. Kuollut juuri silloin kun kaikki tuntui olevan niin hyvin,kun hän itse oli niin toivorikas ja onnellinen. Sitä hän todella oli kotoa lähtiessään.
Ritva kuoli maanantaina, hautajaiset pidettiin torstaina.
Ritva oli viettänyt viimeisen kesän kotona vanhempiensa luona. Hän lepäsi ja keräsi voimia raskaan talven jälkeen, hän oli ollut opiskelemassa sairaanhoitajaksi Turussa. Keväällä häntä vaivasivat vaikeat migreenikohtaukset, joista hän oli kärsinyt jo muutaman vuoden ajan, niin hän päätti keskeyttää opiskelunsa toistaiseksi. Hän todella lepäsi ja virkistyi kesän aikana.
-Ritva rakasti niin kesää ja kukkasia pihalla ja puutarhassa, hän nautti aina kaikesta kauniista,
kertoo äiti.
Syyskesällä hän teki päätöksen ettei mene lainkaan jatkamaan Turkuun vaan muuttaa aviomiehensä mukana tämän opiskelukaupunkiin Ouluun, menee siellä sairaalaan työhön ja jatkaa tammikuussa opiskelua Oulun sairaanhoitajaopistossa.
Näitä suunnitelmia hän ei kuitenkaan ehtinyt toteuttaa, oma koti jäi perustamatta.
Yksityiselämänsä Ritva halusi aina pitää omanaan. Äiti sanoo tämän johtuneen siitä,ettei Ritva koskaan viihtynyt julkisuudessa,vapaa-aikansakin hän vietti mieluimmin kotona Kangasalla , viikonloppuina hän ilmestyi sinne saunomaan aina kun oli mahdollista. Hän oli myös hyvin kiitollinen siitä ettei hänen tuleva ammattinsa sairaanhoitajana kaivannut minkäänlaista julkisuutta tai missin mainetta, pikemminkin päinvastoin. Hän sai siis aivan rauhassa vetäytyä syrjään missivuoden päätyttyä.
Ritva oli herkkä tyttö, joka otti kaiken missin asemaan liittyvän negatiivisen julkisuuden hyvin raskaasti. Haastattelussa muutamia kuukausia missikilpailun jälkeen hän kertoi kuinka hän pahoittaa mielensä kaikista nimettömistä arvostelu-ja parjauskirjeistä ja kuinka päinvastaiset kirjeet tekevät hänet onnelliseksi. Ritva kävi koulua Kangasalla, jossa perheellä oli jo silloin kauppapuutarha. Kesät hän kyykki kasvilavoja kitkemässä samalla tavalla kuin vanhempi sisar ja nuorempi velikin. Ylioppilaaksi tultuaan Ritva lähti lukemaan suomea ja kirjallisuutta Tampereen yliopistoon.
Eräässä missivuoden haastattelussa hän kertoi haaveestaan, kuinka hän on opettajana jossakin pienen paikkakunnan koulussa ja kirjoittaa siinä sivussa kirjallisuusarvosteluja pikkulehtiin. Tätä haavettaan hän ei kuitenkaan toteuttanut. Missivuoden jälkeen hän vaihtoi alaa ja siirtyi Turkuun opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Siellä hän tapasi aviomiehensä joka opiskeli siinä vaiheessa myös Turussa.
He seurustelivat puolitoista vuotta.
Pikkuveli Heikki ilmoitti Ritvan missikilpailuun ja tämä lähti siinä toivossa,että saisi työtä ja voisi rahoittaa opiskelunsa. Voitto oli hänelle yllätys. Hän oli käynyt mannekiinikoulun jo aikaisemmin Tampereella. Missivuotensa matkoja ja tehtäviä hän piti työvelvollisuuksina, ikävöi matkoilta kotiin ja kieltäytyi siellä tehdyistä työtarjouksista.
Hän ei tuntenut koskaan oloaan kotoisaksi kaupallisuuden ja julkisuuden keskellä.
Ritva ei luonut pilvilinnaa. Hän tiesi kauneuden olevan katoavaista eikä laskenut sen varaan tulevaisuuttaan . Ritva vaistosi maailman vihamielisyyden, tämän elämä ei ollut helppoa,vaikka aviomies oli koettanut parhaansa mukaan tukea häntä.
Ritva Lehdon luonnetta kuvaa ehkä parhaiten eräs missivuoden haastattelulausunto:
- Kaikkialla himoitaan rahaa ja jokaista hyväuskoista ja lapsenmielistä pyritään jymäyttämään.
Minä olin tähän tullessani vain sellainen paljasjalkainen koulutyttö isäni kaalimaalta. Istutin ja perkasin siellä kaiket kesät ja kadehdin niitä jotka saavat vain harrastaa vesihiihtoa. En ymmärtänyt, että kaalimaan ulkopuolella tarvitaan turvaksi raudankova manageri.
Ritvan äiti kertoi minulle -80 luvulla, kuinka Ritva oli usein todennut, että hän haluaisi pois
tästä maailmasta.
Ritvan äiti ja omaiset yrittivät kertoa, että elämä on kaikesta huolimatta arvokas lahja.
Lopulta, kuitenkin, Ritva halusi pois ja hän teki päätöksen, jota muiden oli vaikea ymmärtää.
Vain lähiomaiset tiesivät, että Ritvan elämä oli kuin kynttilä tuulessa.
Keltainen ruusu, Ritvan lempikukka
|
